vakaa epävakaa

Jos yksi asia tässä parisuhdehelvetinvitutuksessa on varma, se on etteivät ongelmat poistu. Välillä tuntuu ettei niillä ole väliä, ja välillä ne iskevät nyrkillä mahaan niin että on ilmat pihalla. Tällä hetkellä mahaan sattuu.

On kauhean vaikea tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen, mistä syystä en tee päätöksiä. Oletan, että päätös ilmoittaa olemassaolostaan sisältäpäin, so. jonain päivänä vain tiedän, mitä tehdä. Siihen asti jatkan vain päivästä päivään fiiliksen mukaan. Voi tietenkin olla, ettei päätöstä tule koskaan ja jatkan ikuisesti vain päivästä päivään fiiliksen mukaan. Sellaista on monen ihmisen elämä. Koskaan ei tule sellaista suloista täyttä varmuutta.

Ajelimme taannoin sulhaseni kanssa kaaralla ja ihan noin ohimennen, muuten vain, kummemmin ajattelematta, ihan retorisesti, tulin kysyneeksi mikä on elämän tarkoitus. Hämmästyksekseni T vastasi "Sinikäyrä.".

"Täh", sanoin minä. Hämmästyneenä, lisäisin tähän uudestaan. "Sinikäyrä", sanoi T toisen kerran. Tuijotin sitä kummastuneen näköisenä, odottaen selitystä. T selitti että oli lukion matikantunnilla tajunnut kerran revelaation oloisesti, että elämän kulku on kuin sinikäyrä: ylös, alas, vaihtelevin intervallein (voiko näin sanoa ajasta?) ja jyrkkyyksin.

Sulattelin tätä tietoa hetken puiden vilistäessä syrjäsilmissäni ohi (oli kesän alku ja ne olivat kirkkaan vihreitä, joten ne kiinnittivät huomiota näinkin omituisella hetkellä). Mietin. Sitten tivasin: "Siis sä oot koko ajan tiennyt mikä on elämän tarkoitus, etkä oo kertonut sitä mulle?". T sanoi yksinkertaisesti unohtaneensa asian, kunnes nyt yhtäkkiä kysyin siitä.

Jos tarkkoja ollaan, T:n sinikäyrä ei kylläkään ole elämän tarkoitus, vaan sen ilmentymä, samoin kuin minun kolo+täyte-teoriani. Minä nimittäin puolestani olen havainnut elämässä tietyn universaalin piirteen, ja se on kolon täyttäminen. Missä on kolo, siihen on myös sopiva täyte, ja tällä periaattella toimii yllättävän moni asia. Vagina ja penis; ruuvi ja mutteri; lukko ja sen kieleke jne. Nyt näin äkkiä ei tule mieleeni enempää, mutta kun asiaan rupeaa kiinnittämään huomiota, näkee moninaisuuden määrän.

Oli miten oli, olen yrittänyt pohtia elämän tarkoitusta viime päivinä uudelleen, nimittäin itseni kannalta. Mikä on ihmisen elämän tarkoitus? Monille se on vain sitä, että selviää elämästä, se kun vaatii paljon. Täytyy olla töitä että saa ruokaa ja suojaa. Jos on lapsia, niistä täytyy huolehtia. No, minulla näitä vaihtoehtoja on enemmän koska velvollisuuksia on vähemmän: ei ole lapsia joista huolehtia, vain minä itse, joten voin rauhassa ja luksuksessa päättää miten sen teen. Hankinko vaativan mutta palkitsevan uran vai vain työn, mikä on helppo ja stressitön, ja mistä saa tarpeeksi rahaa mukavaan elämään? Vaihtoehto A. En oikein viihdy aivot joutilaana. Tämän vihdoin päätettyäni monen vuoden tyhjäkäynnin jälkeen pitää enää saada aikaan se, että sen eteen näkisi vaivaa, tai urasta on turha haaveilla.

Sitten: haluanko tasaisen onnellisen ja vakaan parisuhteen, missä voin sitten ajan ollessa oikea lisääntyä, vai haenko sitä täydellistä onnea, mihin eivät kuulu mitkään kompromissit? Tämä on vielä kesken. Tunnen ajoittaista epätoivoa niistä asioista, mitkä tämänhetkisessä parisuhteessa ovat ongelmia, eli tapahtunut uskottomuus ja valehtelu (mihin en ole itsekään aivan syytön, mutta sehän ei minuun satu). Sellaiset asiat sattuvat, mutta oletettavasti eivät ikuisesti aivan avohaavan intensiteetillä. Plussapuolella on sitten se, että T on vakaa, luotettava (raha-asiat, arjen askareet, minun tukemiseni jne.), kykenee kompromisseihin ja osaa ottaa toisen huomioon. On myös hauskaa yhdessä ja seksi toimii.

Entäs sitten vaihtoehto B? Että löytäisin jonkun, joka haluaisi vain minut, eikä olisi sen suhteen epävarma? No. Seuraa lisäkysymyksiä: olisiko tuo sama tyyppi sitten vielä vakaa, luotettava jne.? Toimisiko seksi? Entäs jos hänkin pettäisi, niin kuin useimmat miehet, mutta vasta myöhemmin? Meillä tämä kävi ihan aluksi, joten kun ongelma on saatu kiinni, siitä on todennäköisesti opittu.

Elämä on riskinottoa, enkä haluaisi ottaa turhaa riskiä. Tiedän ettei sitä pitäisi pelätä, mutta ei sitä pitäisi ottaa vain riskinottamisen vuoksikaan, jos sitten saa katsoa taakseen ja huomata tehneensä aivan väärän liikkeen.

Mantra: elämässä kaikki tapahtuu oikeaan aikaan. Jätän itseni universumin käsiin enkä yritä etsiä väkisin itsestäni ratkaisua, vaan pelkästään go with the flow. Man.